TERVETULOA ELMA-MESSUILLE 11.–13.11. HELSINGIN MESSUKESKUKSEEN!
LAPSILLE OHJELMAA JOKA PÄIVÄ: PE 9.00-18.00, LA 10.00-18.00, SU 10.00-17.00
VALIO LUOMU -LAVALLA KEKRISTÄ PE 9.30, LA 15.00, SU 15.00
Tarkemmat tiedot: klikkaa ohjelmaa alla.
Joko olisi kekrin aika?
Kekri palaa suomalaiseen ruokapöytään ja syksyyn - nyt uudessa kuosissa ja entistä ajankohtaisempana. Kekri on perinteisesti ollut suomalaisen sadonkorjuun juhla. Se on myös irtiotto arjesta, yhdessäoloa ja ylenpalttista herkuttelua uudella sadolla, joka syksyllä on maukkaimmillaan.
Vanha kansa vietti kekriä loka-marraskuun vaihteessa, jolloin suomalaisen ajanlaskun mukaan alkoi uusi kalenterivuosi. Kekrin aika koitti, kun karja oli tuotu sisätiloihin, syysteurastukset tehty, jyvät saatu laariin ja juurekset kuoppaan. Satokauden päättymistä juhlittiin uuden sadon antimilla ja juomilla. Notkuvien pöytien herkut kokosivat yhteen koko yhteisön, ja juhlamenoihin liittyi usein monia riittejä ja seremonioita. Tarinat ja taiat ovat nekin tärkeä osa kekrin perinnettä – taioilla yritettiin ottaa haltuun tulevaisuutta ja sato-onnea.
Kekrissä kohtaa toisensa moni hyvä: suomalaisuus, lähiruoan arvostus, terveellisyys, ekologisuus, tekemisen ilo ja yhdessä oleminen. Kekrissä on monta syytä juhlaan.
Olipa satosi parvekkeella kasvanut yrttimaa, oma porkkanamaa tai muu hyvin tehty työ ja saavutus, sinullakin on oiva syy juhlia kekriä. Voit ammentaa ideoita omaan juhlaasi kekrin pitkästä ja monisyisestä perinteestä tai keksiä aivan uutta.
Millainen on sinun kekrisi ?
JAA OMAT IDEASI MUILLE: Sähköpostiosoite on suojattu roskapostiohjelmia vastaan, Javascript-tuen tulee olla päällä nähdäksesi osoitteen
Lähetä ohjelmaehdotuksia, reseptejä, ruokalistoja ja kattauskuvia sekä omia tai muistiin kirjaamiasi tarinoita ja muisteloita.
KEKRITUOTANNOT
KEKRI-tuotantojen keskiössä on yhdessäolo ja syyssadosta valmistetuilla tuotteilla herkuttelu, arjesta irtiotto ja tarinoiden rikastama kekriperinne.
KEKRIKEMUT, KEKRIMENU ja KEKRIROKKI
– ruoka- ja juhlakulttuurin hankkeet
KEKRIKEMUT – Perheen, sukulaisten, ystävien, erilaisten yhteisöjen ja piirien juhla.21.10.2010 Kekrikemut Ravintola Lasipalaltsissa Helsingissä (www.kekrikemut.fi)
2.10.2010 Kekrikemut Ruovedellä (www.kekrikemut.fi)
KEKRIMENU – Reseptejä ja menuita kotien, ravintoloiden ja julkisten ruokapalveluiden käyttöön.KEKRIMENU·2009 -kilpailu kokkiopiskelijoille (www.kekrimenu.fi)
Hanna Kuiviston ja Elisa Loposen voittajamenu
KEKRIROKKI – Rokkia kaikilla mausteilla.Järjestetään joka toinen vuosi.
KEKRIROKKI·2009 Kulttuuriareena Gloria Helsinki (www.kekrirokki2009.fi)
KEKRILEIKIT – lastenkulttuurin hankkeet
Kekrin uusintamishankkeen tärkeimmät kohderyhmät ovat lapset, nuoret ja nuoret aikuiset. He voivat tehdä edellisten sukupolvien vuodenvaihteen juhlasta nykyaikaiset kemut, jotka ammentavat kansanperinteestä yhteisöllisyyden ja sadonkorjuujuhlan ja luovat sille kulttuurisesti ja ekologisesti kestäviin arvoihin tukeutuvat muodot.
KEKRITARINAT – Syysiltojen satuja ja menneen ajan tarinoita
KEKRILEIKIT – Seuraleikkejä, kortti-, lauta- ja muistipelejä kekri-iltojen iloksi kaiken ikäisille..
KEKRI-hankkeet tuottaa Talonpoikaiskulttuurisäätiö.
Tuottajana Kulttuurituotanto Päivi Rajakari Oy, Iso Roobertinkatu 3-5 A 22, 00120 Helsinki.
puh: +358 40 7084469, email: Sähköpostiosoite on suojattu roskapostiohjelmia vastaan, Javascript-tuen tulee olla päällä nähdäksesi osoitteen
Kekrituotannoille annetusta tuesta kiitämme:
Alfred Kordelinin yleinen edistys- ja sivistysrahasto
Koneen Säätiö
Maaseudun Sivistysliitto
KEKRIN HISTORIALLISTA TAUSTAA
Perinteinen kekrinvietto
loka-marraskuun vaihteessa aloitti vanhan suomalaisen ajanlaskun mukaan uuden kalenterivuoden. Siihen liittyi yleisesti maatalousyhteisön työvuoden päätös, sadonkorjuujuhla, palkollisten vapaaviikko ja pestipaikkojen vaihtoviikko.
Kekrin aika koitti kun karja oli tuotu sisätiloihin, jyvät laarissa, juurekset maakuopassa ja syysteurastukset tehty.
Satokauden päättymistä juhlittiin uuden sadon antimilla ja juomilla mässäillen ja niitä tulevan vuoden menestyksen takeeksi uhraten. Kekri oli yhteisöllinen tapahtuma, jolla oli riitin, rituaalin ja seremonian piirteitä. Tupa siivottiin ja valmistettiin erityisiä lahti- ja sadonkorjuuaikaan liittyviä herkkuja, joita tarjottiin runsain mitoin omalle väelle, palkollisille, vieraille ja vainajille. Keitettiin viinat ja pantiin oluet ja ryypyn otti sellainenkin, joka ei muuten juonut ettei alkavan vuoden sato-onni tärvääntyisi. Ruoan loppuminen ja nälkäiseksi jääminen oli huono enne.
Kekrin juhlinnassa korostui kolme seikkaa: arjesta irtiotto ja yhteisöllinen juhliminen, ylenpalttinen herkuttelu
sekä tarinat ja taiat, joilla tulevaisuus yritettiin ottaa haltuun.
Vuonna 1955 pyhäinpäivä siirrettiin lauantaihin, jolloin kaupungista otettiin vielä joukolla suunta kotiseudulle syksyn ainoan pitkän viikonlopun ja kekrin viettoon. Moneen vuosikymmeneen satovuoden päättymisestä ei ole enää ollut kansallisen juhlinnan aiheeksi; talonpoikainen yhtenäiskulttuuri on pirstaloitunut ja suhde ruokaankin arkipäiväistynyt. Vuoden satokierto on kuitenkin entisellään; pellon antimet ovat yhä maukkaimmillaan sadonkorjuun aikaan ja yhä vielä tulevan satovuoden aprikointi on syksyn keskeisiä puheenaiheita. TV:stä seurataan globaaleja ennusmerkkejä, ilmaston lämpenemistä ja sen seurauksia kuivuuden, tulvien ja myrskyjen riepottelemilla alueilla. Ja satokierron päättyminen aloittaa yhä edelleen ruoan perustuotannossa työskentelevien lomakauden ja kausityöläisten poistumisen tiloilta.
Kitupiikistä kurpitsalyhtyyn
Kekri-sana on eurooppalaiselta merkitykseltään tarkoittanut muinoin uuden vuoden vaihdetta, jota vietettiin maanviljelyyn liittyneenä riittinä oletettavasti jo vasarakirveskulttuurin aikoina. Tänä kahden vuodenkierron välisenä 11–12 päivän mittaisena ajattomana aikana eivät vallinneet tavanomaiset normit. Kekrin yönä ja sitä seuraavina öinä kummittelivat levottomien vainajien henget, joita peläten liikuttiin soihtujen valossa, poltettiin kekritulia ja luettiin loitsuja.
Pakanallinen kekri ja kristillinen pyhimysoppi sulautuivat yhteen Halloweenissa, joka irlantilaisten maahanmuuttajien mukana rantautui Amerikkaan ja muotoutui kurpitsakummitusjuhlaksi. Monissa maissa Halloweenista on tullut merkittävä lastenjuhla. Irvistelevä kurpitsalyhty tuskin muistaa edeltäjäänsä naurista, jonka koverretussa sisuksessa paloi lampaantaliin painettu huokoinen tikku. Heikkotehoinen valonlähde sai Suomessa lempinimen kitupiikki.
Sadonkorjuujuhla on eri puolilla maailmaa muokkautunut lukuisiksi kulttuurisiksi muunnoksiksi, jotka kaikki kehkeytyvät uuden sadon tarjoamien kulinaaristen nautintojen, yhteisöllisen juhlinnan ja leikin sekä tuonpuoleisen ympärille.